ability (zn):
уме́ние(en) —.
(sv) (om person) det att kunna göra något.
(sv) det att vara skicklig., спосо́бность(en) —.
(en) —., возмо́жность(en) —., способность(de) die angeborene oder erworbene Eigenschaft, zu etwas imstande zu sein.
(fi) luontaisen taipumuksen, oppimisen tai muun kehityksen tuloksena syntynyt ominaisuus.
(pl) —.
(pl) —., навык(fi) henkinen tai ruumiillinen kyky tehdä jtk.
(pl) —., умение(fi) henkinen tai ruumiillinen kyky tehdä jtk.
(pl) —., возможность(pl) —., дар(fi) luontaisen taipumuksen, oppimisen tai muun kehityksen tuloksena syntynyt ominaisuus., дарование(fi) luontaisen taipumuksen, oppimisen tai muun kehityksen tuloksena syntynyt ominaisuus., искусность(sv) det att vara skicklig., искусство(pl) —., мастерство(sv) det att vara skicklig., на́вык(sv) praktisk förmåga., талант(fi) luontaisen taipumuksen, oppimisen tai muun kehityksen tuloksena syntynyt ominaisuus., ёмкость(fr) Pouvoir de réaliser ou de produire quelque chose.
cached Via: Dbnary en WikiWoordenboeken
Via: Memodata.com