interdit (determiner):
geen(en) used to show an activity is forbidden., verboden(en) used to show an activity is forbidden., verboden te(en) used to show an activity is forbidden.
interdit (bn):
verboden(fr) —.
(en) not allowed.
(sv) inte tillåten.
(es) —., sprakeloos(de) ohne gesprochene Worte; stumm.
interdit (zn):
interdict(fi) katolisen kirkon keskiajalla käyttämä rangaistuskeino, jossa tietyllä alueella kiellettiin kaikki kirkolliset toimitukset, paitsi kaste ja ehtoollinen suurina juhlapyhinä., interdictie(en) A papal decree prohibiting the administration of the sacraments from a political entity under the power of a single person.
cached Via: Dbnary en WikiWoordenboeken
Via: Memodata.com